"Visualisointia"

Asiaa, ilta ulkona luokan mimmiporukan kera!

Tuossa jengissä tulee aina sekä etuoikeutettu että saamaton olo - kaikki ovat omalla alallaan huippusuorittajia- ja vetäjiä, mutta luokkaporukassa lähes kaikki yrittävät ottaa sitä "johtajan" roolia, vanhasta tottumuksesta. Pääsykokeissa oli vielä karsea kilpailu, mutta nyt voi huomata, että kaikkia kiinnostaa hieman erilaiset jutut. Muutaman kuukauden takaiset Idols-tyyliset pääsykokeet on käyty yhdessä varmaan kaksisataa kertaa läpi; en ole onneksi ollut ainoa, jolla on ollut vaikea päästä siitä psyykkisestä suorittamishelvetistä ylitse. Viimeisessä vaiheessa ei ollut enää kyse taidoista ja työkokemuksesta, koska vain omalla persoonalla oli merkitystä. Eli jos siinä olisi epäonnistunut, se olisi ollut pelkästään itsestä kiinni. Mikä olisikaan ollut karumpi oppitunti vanhalle lellikille, jonka "tehokas oppiminen" on noin 12 vuotta riippunut omasta halusta miellyttää tiettyjä maikkoja? Säälittävää, mutta sisällä ollaan.

Miellyttävää tulla aamuyöstä himaan hilpeässä pissahädässä, kohdata hississä seinänaapurin nuoripari, juosta kiireesti hissin pysähdyttyä omaan kotiin vessaan, ja kuulla samalla, kun jompikumpi seinänaapureista juoksee oman kämppänsä vessaan yrjöämään (=hissikeskustelun perusteella nainen). JES, SE EN OLE MINÄ!