Naapuri

Vittu sillä oli siellä laminaattilattia.

Sievä, tilava ja valoisa yksiö, johon oli aseteltu nätisti samaa sarjaa olevat kaappisarjat ja valokuvakehykset, joissa hymyili sukulaisia, astiat kaapissa äidin ja exän järjesteleminä. Hymypoikapatsas hyllynreunalla. Neitseellisesti juuri remontoitu ja muutettu. Ja ihan lähellä omassa himassani haisee tiskiläjä, sotkun alla muhii kulunut muovimatto ja seiniä vuoraa rumat ja repaleiset tapetit. Hei, minä olen meistä se, jolla piti olla täydellinen elämä.

Jotenkin olisin halunnut kantaa sen rakkaan, kännisen rähjän samanmoiseen koloon, nuhjuiseen mutta kotoiseen. Nyt tuntui siltä, kuin olisin mennyt harrastamaan seksiä Ikean kuvastoon. Se kämppä viihtyisyydessään ja tervehenkisyydessään teki minusta huonon.

Yö oli säätöä ja sai minut vähän säälimään sitä. Mutta eihän se ollut moksiskaan koko touhusta. Aamu oli sellainen mistä kaiken olisi pitänytkin lähteä; kolme kahvikuppia ja täysi jääkaappi; digiboksi ja taivaskanavia. Mutta aamu teki selväksi sen, että minä en ole sen elämässä niitä päiväihmisiä. Niitä, jotka auttavat muutossa ja joiden kanssa käydään kahvilla. Sillä on kaksoiselämä, ja minä kuulun siihen huonoon puoliskoon.

Anyway, oli tullut jo suhteellisen ikävä. Jos ei muuta, niin ainakin sai nauraa. Kannatti skipata aamuluento. Ehkä en ota tätäkään raskaasti.