10-tuntiset koulu- ja työpäivät heikottavat jo näin parin päivän jälkeen. Luentojen jälkeen kotona on vielä liuta tekstejä, esitelmiä ja projektisuunnitelmia, joita värkkäsin eilenkin aamukahteen. Periaatteessa hommat on kuitenkin sen verran mielenkiintoisia, etten viitsi tehdä mitään puolivillaisen epähuomiossa - silti olisi tervettä nollata aivot, ettei ylikuumeneminen polta viimeisiäkin päreitä.
Aamun luennoitsija nosti kuitenkin virneen suupieliin olemalla samalla hyväntuulinen, kriittinen sekä uskomattoman lahjakas (ja tietysti alansa huippu). Vannoin mielessäni kahden tunnin nauramisen jälkeen, että ollessani todella paskassa keississä tuottajana, ajattelen tuota miestä ja hänen asennettaan.
Pitkiä päiviä on seurannut myös turhauttavat pitkät yöt, jolloin silmäilen herätyskelloa ja säpsähtelen hikoilemaan kylmää kauhua: viime yön ainoan nukkumishetken aikana näin unta, että tulin raskaaksi Donna Tarttin kirjan "Jumalat juhlivat öisin" Richardille ja äitini sai potkut virasta sen takia. (?) Oi Freud, tulkitse minua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti