Olen kyllä uskomaton. Erään kurssin kahden lopputyön palautus on ollut tiedossa syyskuun alusta lähtien, ja se oli merkattu täksi päiväksi klo 23.55. Oli todella hilpeää kyllä silloin syyskuussa nauraa höröttää palautuskellonajalle - olipa opettaja hauska, kun antoi palauttaa esseen keskellä yötä, hihhih!
Ja näinhän tässä kävi: aloin silmäillä kurssikirjaa alkuviikosta, pidemmän esseen aiheen päätin vasta lopullisesti toissapäivänä ja viimeiset pakolliset näkökulmat keksin tänään noin klo 22. Koko sonnan oikoluku alkoi klo 23.45 ja klo 23.52 sain palautettua. Olisi ollut vielä ne ruhtinaalliset kolme minuuttia jäljellä - jos ei tule vitosta niin voin sitten syyttää vaikka niitä minuutteja, itseäni en tietenkään koskaan.
Tänään livahdin töissä vaivihkaa lusmuilemaan ja juoruilemaan toisen osaston poikien kanssa. Terroristin kanssa keskustelimme siitä, onko parempi herätä aamulla muistamatta mitään a) putkasta, jonka jälkeen huomaa syöneensä patjan, jolla on nukkunut
vai b)katolta alusvaatteisillaan, ilman että tietää miten on sinne päätynyt.
Terroristi valitsi A:n, minä B:n.
Perustuu tositapahtumiin, tosin ei omakohtaisiin. Ehkä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti