Ja maanantaista asti kiusannut lämpö pysyi edelleen yläkantissa, mutta olin kuitenkin sen verran parempi, että jaksoin mennä töihin. Loppuviikon palautettavat koulujutut sen sijaan taitavat myöhästyä pari päivää, koska mitään luomisvimmaa ei ole, eikä itseltä jaksa tai viitsi toipilaana vaatia yhtikäs mitään.
Ignoorasin valtaosan työpäivää ääliö-Terroristia, joka kuitenkin lopulta pelasti itsensä silmissäni tulemalla reilusti puhumaan ja peräti onnitteli merkkipäivästäni. Mutta hittolainen mikä keskustelunaihe: olen tyttö, se on poika, ja se toi ilmi että vittujumalauta kuuntelee juuri sitä tämän syksyn tytöintä mahdollista lempilevyäni, jonka tahdissa olen pillittänyt kuinka lopulta olemme kuitenkin yksin, voi yhyy sentään. Ja se vielä ihmetteli sitä, miten omistankaan kyseisen levyn.
Tämän jälkeen menin täyttämään elämäni emotionaalista tyhjyyttä Hemtexin alennettuun loppuunmyyntiin, mikä oli tunteellisesti melkein yhtä ylitsevuotavaa kuin tämänpäiväinen lepertelyni rikkinäiselle hintalappukoneelle. Onneksi sentään sosialisoiduin edes sen verran, että menin katsomaan Leijonamielen keikkaa Ronjan ja tämän uuden, todella hauskan siipan kanssa. Yksi erityisen terävä glögi ja Bloody Mary komppasivat mitä mainioimman encoren rouheaa femakkosanomaa:
"I'm going to show him what a little girls made of, gunpowder and lead"
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti