"Toinen toistansa täällä jumaloi
ketään täysin ei silti saada voi
älä järjetön enää kapinoi,
mene vaan."
Vertaamatta edelleenkään ketään kehenkään tai mitään mihinkään, omissa skenarioissani tämä on edelleen sitä suurinta kokemusta. Vaikka olisin pienenpieni lapsi, ääliömöykkäfeministi tai lääketieteen ihmesäilymömummo, ei se tunne tällä hetkellä muutu mihinkään muiden elämänkokemuksesta: lähinnä itseenkohdistuva realismi lyö ensin pari tiukkaa iskua kasvoille, mutta turruttaa lopulta koko naaman. Varmasti joutuisin siihen lopulta muutenkin.
MUTTA kännissähän saa avautua, olla pateettinen, itkeä baarissa Muorin olkapäätä vasten ja silittää nukkuvan Isosiskon tukkaa - eikä se estä sitä hauskanpitoa. Ja tietty Facebookata ja blogata pikkutunneilla.
Eihän tätä kuviota helvetti muuten kestäisi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti