"Mitä sä sanot sille, 'nyt teet jotain tai mä tökin sua kepillä kylkeen'?"
Kernaasti ja mieluusti ja vitustako minä tietäisin. Pari päivää meni tyynesti ja ajatus viikonlopun vanhenemisjuhlastani pelkällä ystäväporukalla tuntui kivalta, kunnes tänään töissä oli vastassa reilu sata kiloa jäätä, käännettyä selkää ja seinääntuijotusta. Tuskin tulee onnitteluja tai synttärikortteja alakerrasta.
Koko tämän pelleilykuvion aikana olen ainoastaan oppinut dokaamaan yksin kotona ja potemaan tuhtia itseinhon ja heikkouden sekoitusta. Ei auta, että päivät ovat hauskoja, töissä on kivaa ja ystävät parhaita, koska päivät loppuvat aina näihin paskoihin iltoihin, jolloin missään ei ole mitään mieltä. Nyt kokeilisin mielelläni sitä hilpeän Peter Pan -tädin lääkitystä.
Anti-Amélie tai mielipuolinen Myrskyluodon Maija, Terroristin sijasta olen hakannut pianon tainnoksiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti