Tänään kohtasin töissä puolen tunnin sisään Terroristin, Pelurin ja velkojaan maksamaan tulleen Naapurin jälkikasvunsa kanssa. Yhdessä, erikseen ja aivan liian samaan aikaan. Sisäinen kaaos myrskysi krapulaisen tuskanhien alla, mutta lopulta puskin sen ulos överilörpöttelynä ja turhankin kyseenalaisena flirttinä.
Leijonamieli ehdotti, että kirjoittaisin elämästäni elokuvan kässärin, koska koko ajan on joku kuvio meneillään ja tapahtuu vaikka mitä. Ei varsinaisesti edes tapahdu, lähinnä vain juttujen muovailu itseironiaan tekee niistä aavistuksen verran mielenkiintoisempia. Leffa olisi todellisuudessa helvetin tylsä kokonaisuus, ellei lopputekstehin luetteloitaisi vaikka suhdehistoriaani (=perinteinen farssi kohtaa Päättymättömän tarinan).
Mutta sitä samaahan se on elämä meillä kaikilla:
Eletään sitä arkisinta arkea, tehdään töitä, joskus rakastutaan ja useimmin petytään.
Siinä sivussa jo(t)ku(t) ehkä myös panee vähän mitä sattuu, dokaa, avautuu ja itkee maailmaa kuralätäkössä seisten keskellä yötä.
Tunnustetaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti