Eihän se viimeinen kerta ollut.
Speksithän ovat, että tällä mentaliteetilla tätä voi jatkua vain vajaa viikko, sitten minä häivyn pariksi viikoksi ja palattuani molemmilla on taas kehissä oma arki ja kuviot.
Eikä ole baaria tai kahvilaa tai lounasravintolaa, jossa ei törmäisi jommankumman tuttuihin. Naapureita luimin. Ignooraan lähikahvilan puolitutun myyjätytön virnistelyt. Vältän puhumista tiettyjen kanssa, ettei tarvitse kertoa viimeisimpiä kuulumisia. Nielen mukisematta kavereilta saadun perverssien suhteiden kuningattaren tittelin.
Vielä vähän aikaa niitä kauniita aamuhetkiä. Väsyttää vain tämä valvominen.
keskiviikko 25. kesäkuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti