Pihalla on taas yksi vitun villisafari. Vaikka lokkien kirkuminen olisi kuinka runollista tahansa, ei ole kiva törmätä aamulla kotiovensa edessä naapuritalon kymmenvuotiaaseen poikaan, joka itkee vuolaasti jouduttuaan lokkien jahtaamaksi. Siinä sitten talutin pojan rauhallisesti kotiinsa, vaikka olin itse kauhusta jäykkä ja huidoin toisella kädellä siipipariskuntaa kauemmas. Syke ehkä 200.
Parin illan takainen Terroristikohtaaminen myrskysi ja rytisi päässä pari päivää, mutta tyyntyi aika nopeasti. Vaikka ilta loppui holtittomiin tunnelmiin, meni se kuitenkin kokonaisuudessaan niin tyylikkäästi kuin mahdollista. Illan jälkeisinä työpäivinäkin kommunikointi on ollut helppoa, hyväntuulista ja luontevaa, ja se jos mikä on harvinaista.
Sinatra lähetti äsken tekstarin ja ilahdutti olemassaolollaan. Viesteily oli kokonaisuudessaan korrektiuden rajoilla, ja luettuani lähettämäni viestit uudestaan tajusin olevani aivan järkyttävä piiloperverssi. Mutta tämäkin menee vähän tämän hiekkalaatikkotyyppisen syyttelyn piikkiin, "no kun toi aloitti". Joku tässä turpiinsa ottaa, ja jos jotain sattuisi tapahtumaan, voin myöntää ettemme olisi toisillemme järin hyvää pr:ää.
Pidättäytyminen on arvostettava hyve.
Kuka ihme siihen pystyy?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti