Ja vitut.
Riepoo se, että olin taas aivan liian voipunut ja epäskarppi kaiken sen tunne- ja hormonivellomisen jäljiltä. Tokihan sillä on oikeus tehdä oman vapaan statuksensa puitteissa mitä ikinä haluaa - aivan kuten minullakin - mutta sitä tarvetta en viime viikon jälkeen tajua.
Kylmäkiskoista tuijottelua ikkunasta ulos, kaksi tuntia heikkoa unentapaista eikä aamulla ollut järin jumalainen olo. Tämä saattoi olla viimeinen kerta, tai sitten ei, tavallaan aika sama. Tilapäistä lohtua se on tähänkin asti kuitenkin ollut. Minä olin hölmö, otin turpiin ja selkään, you know the story. Konkretisoitui totuus ainakin hyvässä vaiheessa.
"Joihinkin juniin olen noussut ilman tietoa määränpäästä
joitakin matkoja tehdään ihan muista syistä
tehdään tuulen takia,
suolan maku iholla." -Jiri Kuronen-
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti