Tasan vuosi sitten oli se maaginen yö. Pussailua Tuomiokirkon portailla aamuneljältä, hiipimistä kengät olalla pimeässä Kaivopuistossa ja lopulta torikahvit aamuseiskalta Kauppatorilla. Se oli minun yöni ja Helsinkini, ja siinä jos jossain oli sitä nuoruuden viattomuutta ja suloisuutta.
Mutta kuinkas sitten kävikään.
Se oli hieno hetki elämässä, hieno mies ja hieno kesä, mutta minä en ollutkaan lopulta järin hieno nainen. Loppunut se olisi joka tapauksessa, mutta niin hienoissa puitteissa sen olisi voinut päättää nätimmin.
Kai se oli sitten se nuoruuden nurja puoli.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti