"Ilmoittele kuule sitten kun saat oikean ammatin tai menet naimisiin, niin laitetaan sukurekisteriin!"
Sain kaukaisen sukulaisen syntymäpäiväjuhlissa näin ylitsevuotavan lämpimän ja auvoisen vastaanoton, kun ei sitten saatukaan sukuun uutta ammattimuusikkoa tai yliopistokultapossua. Sain kuitenkin sadistista mielihyvä kieltäytyessäni parin viikon päästä olevista sukujuhlista yksinkertaisella totuudella "on paljon parempaa tekemistä". Mitä sitä verukkeita keksimään. Ennemmin konttaan mudassa pari päivää festareilla ympäripäissäni, kuin leikin niiden tekopyhien lampaiden kanssa sukua jossain fiinissä huvilassa keskellä metsää.
Olen taas vähän väsynyt tuntemaan mitään. Ryven kyllä itkussa katsoessani Cherbourgin sateenvarjoja (juonihan on nyt ihan huttua), mutta millekään liian aidolle fiilikselle en viitsi antaa valtaa. Onhan niitä epäonnistuneita muotinäytösdebyyttejä, epäonnistuneita ulkomaanmatkoja, epäonnistunteita italiaanodeittejä ja ikäeroon kaatuneita ihastuksia ollut ennenkin. Yksi Terroristi tai Naapuri tai Sinatra sinne tai tänne. So what ja not, tähän astikin on tultu: jos ei nätisti niin ainakin kivalla ryminällä innostuneen (toisinaan kyllä vähän väsähtäneen) sonnin tavoin.
On jotenkin korni olo - tämä tuntuu juuri nyt siksi ihan nastalta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti