Vaikuttuminen

"Olen rajoittunut omiin saavutettuihin unelmiini, joihin todellisuus on puuttunut, ja tehnyt niistä erilaisia kuin kuvittelin niiden olevan. Rajoja on vain vaikea rikkoa tässä vaiheessa: aika on tehnyt niistä omat ääriviivani."
Kirjoittanut päiväkirjaansa Dorianna, hätinä 17 vuotta.

Miksen kirjoita enää mitään tuollaisella antaumuksella? Kele!

Muutama opiskelukaveri aiheutti tänään lievää myötähäpeää ja vitutusta. Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin joku saamaton besserwisser, joka on huonosti motivoitunut ja syyttää jatkuvasti systeemiä sen vioista, vaikka ne viat löytyisivätkin täysin oman navan ympäriltä. Toki kriittinen saa olla, eikä kenelläkään tarvitse antaa mitään lämmintä kättä kummempaa, mutta voisi sentään käyttäytyä ihmisiksi.

Ammattilaistapahtuma oli muuten loistava, ja sen anti puhuttelee edelleen - noita alan suuria tekijöitä kuunnellessa olen mielelläni se kiltti ja kuuliainen kissanpentu. Sitten voin joskus pitkän ajan päästä olla se pitkäkyntinen ja sanavalmis kovanahkainen kujakatti, joka on menettänyt byrokratian ja maailman kanssa flaidatessa pari henkeä, mutta tippunut aina lopulta jaloilleen. Oppi-isinään tietty ne kovat vanhat kollit.

Näinkin avoimeksi ihmiseksi kuin olen, hämmästyisitte miten paljon joudun sensuroimaan etukäteen ulosantiani. Dorianna on nykyään ensisijainen väylä tilittää niitä sanomattomia ajatuksia, mutta silti joudun koko ajan pitämään tiettyä henkistä raippaa sanomisieni ja kirjoittamisieni yllä. Yksi varokeinoistani on ollut useamman vuoden ajan niin sanottu "lähettämättömien viestien kansio". Ideana on kirjoittaa pahimmissa tunnekuohuissa tekstari jollekin tietylle ihmiselle, mutta jättää viesti lähettämättä. Vitutuksen, rakkaudenpuuskan tai kännitilityksen lievennyttyä seuraavana päivänä on upeaa löytää se viesti lähettämättömänä sieltä kansiosta. Naamakirjaan pitäisi tosin saada se promilleraja, koska suhteellisen uutena ja helppona viestintäväylänä sen emotionaalinen ulottuvuus on itselleni vielä täysin hallitsematon.

"But if you're smart enough you can keep your silence." Hiton hyvin sanottu, mutta osaan sen loppujen lopuksi todella huonosti. Ehkä siihenkin pitää vaan kouliintua kantapään kautta.