Darramorkkispuitteet ovat kieltämättä oivalliset - makaan sängyllä läppärin kera päälläni ainoastaan t-paita, jossa lukee "Maailmanloppu." Harkitsen lähteväni kohta metsästämään pitsaa.
Eilen oli koulutusohjelman kevätbileet. Paikalla olivat kaikki nykyiset opiskelutoverini, ja stressattuani päivän siitä tuleeko kukaan (sain pojat virittämään kisastudion houkutellakseni paikalle lätkäkansan) olin illalla enemmän kuin helpottunut bileiden onnistuttua hyvin. Mutta mitä ikinä sitä tekeekin, niin aina siellä on joku, joka olisi tehnyt homman paremmin ja haluaa muistuttaa asiasta. Pitäisi olla piirun verran kovanahkaisempi.
Lähdin empimättä jatkamaan Sinatran seuraan iltaa toviksi ja pilkun jälkeen herra kuljetti humalaisen naisen kiltisti taksilla kotiovelle. Muisti pätkii pitkin ja poikin, mutta vikat mielikuvat ovat kutakuinkin itkuisesta ryytämisestä vessanpytyn edessä ja pitkästä puhelinkeskustelusta. Sisällöstä muistan valitettavasti vain lyhyitä pätkiä, mutta lähetetyistä tekstiviesteistäni löytyi todiste siitä, että paljastin sitten itseni täysin. 4-0 Sinatran hyväksi.
Jos jotkut ovat kuin avoimia kirjoja, niin minä olen varmaan sitten joku tajunnanvirtainen äänikirja. Tunteiden kontrollointi olisi kieltämättä aika hyödyllinen taito. Ja ihmissuhteista yleensä: miksi asioista tarvitsee tehdä niin vaikeita? Tähän riittäisi ne neljä taikasanaa toiselta osapuolelta - "sä olet liian nuori." Piste. Siinä olisi nätti loppu jollekin, joka ei edes todellisuudessa alkanut. Hold my hand while you cut me down ja silleen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti