Ronja ja Leijonamieli keikkailivat komeasti, ja ajatukset virtasivat upean vedon myötä oman pään sisältä onneksi vähän terveemmille teille. Uudet biisit koskettivat ja oma asenne kohosi korkeuksiin, kun Ronjan omistus osui minuun loistocoverissa - olkoonkin radikaalifeministiklassikko. Ainakin joku jaksaa uskoa minuun, vaikka räpiköin edelleen täällä väärinkohdistuvien tunteideni kuralätäkössä.
Maanantain työrykäys oli fyysinen mutta mielekäs 16h, suuren maailman meininki tuntui jännittävältä vaikkakin rankalta. Käsivarsien mustelmat ovat edelleen jättimäiset, mutta illan istumapaikka aitiossa oli ihan kiva - huolimatta siitä, että lavalla överimeikattu, permanentattu ääliö lauloi: "I saw mommy blowing Santa Claus".
Lontoon uuttavuotta lämmitellään taas. Trafalgar Squaren valat pitäisi käydä uusimassa, ja minireissu voisi olla parasta terapiaa tähän saumaan. Rahat kyllä pitää varmaan repiä sieltä joulupukin selkänahasta, jos ei muuten onnistu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti