Se siitä etukäteen feikatusta työmotivaatiosta.
Parin Terroristikohtaamisen, ylpeyden ja morkkiksen nielemisen sekä yhden samoista syistä johtuneen vessanpyttynuolemisen jälkeen feidasin illan treffit kauniisti rumalla tekosyyllä, ja pakotin kaikilla mahdollisilla syyllistämiskeinoilla Vakkarit ulos. Koska kommunikaatio tietyn kanssa oli tänään taantunut luolamiestasoa alemmaksi, olivat Muorin näkökulmat tarpeen. Kovaa ja raakaa rytinää oikeastaan, mutta sen lähemmäksi todellisuutta en tässä tilassa ikinä pääse. Vaikka se viaton kaikenselvittelijä sisälläni odotti kotiinpääsyä unohtuneen puhelimen perään, niin todellisuus karaisi palopuheiden päälle: ei siellä luurissa todellakaan mitään selvittelyä ollut, ei edes huonoa omatuntoa.
Joni Mitchellin levyt on jo kuunneltu ja opittu - se vitun musta katti ei ole kaukana tästä todellisuudesta.
torstai 8. marraskuuta 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
oksenna sen päälle ja sano "sori, sä vaan saat mut voimaan pahoin!"
Lähetä kommentti