Katti

Nyt mietin vaihteeksi, mihin aion ryhtyä, mitä yrittää ja missä olla hyvä. Tai ylipäätään aionko, ryhdynkö, yritänkö ja olenko hyvä jos yrittäisin. Työt olen suorittanut suhteellisen kunnialla, mutta jos sinne luennoille vielä selviäisi. Ei tulisi tilannetta, että tarvitsee laittaa aamuseitsemältä opettajalle sähköpostia ettei pääse "valitettavan työesteen" takia tunnille (lue: olen parinsadan kilometrin päästä Helsingistä ja lopettanut dokaamisen viisi minuuttia sitten).

Treffipyyntöjä ja vastaavia sataa ovista ja ikkunoista juuri nyt kun en aio, ryhdy enkä yritä. En missään nimessä ole kellekään hyväksi ja melko väsynyt niiden omien tunteideni kanssa, jotka pitäisi haudata. Tavallaan sen viimeisimmän ihmissuhdekeskustelun lopputulos oli epäitsekkäin mihin olen aikoihin kyennyt.

Oikeastaan haluaisin vaan maata sängyssä ja lukea Westön uusinta. Ja samalla harkitsen sitä olenko tarpeeksi "nuori ja vihainen" nainen.