Koko siinä "nerokkaassa" pelaamisessani teen edelleen sen kardinaalimokan - heittäydyn heikoksi ja yhtäkkiä tunnenkin jotain juuri sillä ratkaisevimmalla hetkellä. Juuri silloin kun pitäisi olla kuiva, kova ja tyyni. Sitä tiettyä tunnetta kukaan ei saisi nähdä, ei varsinkaan joku ihansama.
Saatana.
Katsoin muuten Terroristia tänään ensimmäistä kertaa moniin kuukausiin "ihansama"-silmin. Sitä kesti vain pienen hetken, mutta maailma ei enää järissyt - monen tunnin realiteettien takomiset ovat vihdoin rekisteröityneet tuonne johonkin, ainakin hetkeksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti