Miten ihminen voi hassata eurojaan laadukkaimpiin turhuuksiin ja epäonnistua ostoksissaan silti täydellisesti? Työpäivän jälkeen laahustin Stockalle - joka parin viikon takaisista Hulluista päivistä huolimatta oli edelleen pystyssä - ja suunnistin sukkaosaston palvelutiskille. Latelin asiakaspalvelijalle pituuteni, kengänkokoni, vaatekokoni ja painoni kuin olisin ripittänyt papille syntilistan; tarkoituksena oli siis saada juhlamekkoani varten hyvät ja laadukkaat stay up -sukat, jotka olisivat tarpeeksi pitkät ja niissä olisi hyvä pito. Uskoinkin myyjän vakuutteluun täydellisistä sukkiksista siihen saakka, kunnes tulin kotiin innoissani sovittamaan, ja totesin kalliiden, kimaltavien mustien merkkistayuppieni valuvan reisiäni pitkin kuin kaksi mustan makkaran lörpsähtänyttä kuorta. Mielessä kävi valittaminen ja vaihtoyritys, mutta jos marssisin huomenna Stockalle, niin saisin hankalan asiakkaan maineen ja monta äänetöntä katsetta: "Mitäs olet niin läski ja vuorattu selluliitilla, että sukkahousut valuu. Oma vikasi."
Missä olinkaan silloin, kun jaettiin vartalonmuotoja? Syömässä? Onhan se joo todettu, että pitkät naiset menestyvät usein johtotehtävissä, mutta vitut sanon minä. Varmasti kuolen isokokoisena johtajatursaana sukkahousut makkaralla johonkin läskimyrkytykseen. Teininä olin aina "pitkä ja hoikka", nyt olen vain "iso". Ja häviän aina niille pienille söpöille. Meni juhlafiilikset.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
voi jeesus putosin tolle vikalle kappaleelle! älä huoli, kyllä meille kaikille on ne jotka meistä tykkää, mä oon hävinny pitkille ja komeille naisille monasti. vastakohtien taistelu...
reissunainen kuittaa ja toteaa oppineensa matkallaan taas elämästä. tuitui!
Lähetä kommentti