Onko mitään järkeä jäädä baariin istumaan yksin tovereiden lähdettyä, saada komeaa miesseuraa, jutella elämästä pilkkuun asti, saada saatto seuran kannalta aivan väärään suuntaan ja sitten erkaantua ilman kummempaa kontaktia?
Ehkä sitoutumispäätöksen kannalta juu. Ventovieras sitäpaitsi muistutti niistä tärkeistä asioista, jotka ehkä välillä unohtuvat. Hämmentävää oli, miten en halunnut katsoa tyypin kivoja silmiä ja miellyttävää ulkomuotoa, kuuntelin vain ja vilkuilin sivusilmällä, ehkäpä siksi etten hairahtuisi epäolennaisuuksiin.
Viikonlopun plussa:
-Ehkäehkäehkä-päätös lähteä Lontooseen Ronjan kanssa uutenavuotena. Ei nyt sentään pussailukontaktien takia, vaan puhtaan hauskanpidon. Budjetti pitää repiä jostain, ja toivon todella että reissu onnistuisi.
ja miinus:
-Kohtasin perjantaina Eksän baaritiskillä ja tilanne haki elokuvista vertaistaan. Uskomatonta seistä entisen lähimmän ihmisen vierellä monta minuuttia keksimättä mitään sanomista. Onneksi ei sentään lentänyt oluet silmille - vaikka olisin sen varmasti ansainnutkin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti