Erilaiset kivipaperisakset

Vierailu Pepin uuteen kotikaupunkiin eilen oli virkistävä. Alkuillasta vietimme paineetonta sohvaröhnäilyä, joimme gintoniceja ja lopulta valuimme baarikierrokselle paikallisiin. Kotipuolen Vakkarin ketju ulottui myös tähän kaupunkiin, ja maailman halvimman Bloody Maryn ääressä oli hauskaa pelata uusien tuttavuuksien kanssa iänarvauspeliä, uumoilla Pepin kanssa mahdollisia kivipaperisaksia ja tuskastua siitä, että tällä jatkumolla kaikilla miehillä joihin tutustun on sama nimi.

Suhteellisen erilaiset jatkot, paljon puhetta elämästä ilman känniavautumisen makua ja mukavasti nukuttu parituntinen. Ja kerrankin olin oikein kiltisti. Keskustelun aaltopituus oli ehjää ja fiiliksiä herättävää, ja ehkä siksi illasta jäi hämmentävän paljas olo.

Kymppikevennys:
Olin äsken sukulaispäivällisillä lähisuvun kanssa ja kaavamaisen ruokailun, kahvittelun ja rupattelun jälkeen aloimme tehdä äidin kanssa lähtöä. Tavan mukaan vieraskirjaan piti kirjoittaa, ja koska etäinen ja todella korrekti sukulaistätini on aloittanut uudestaan vuosikymmenien jälkeen klarinetin soiton, äiti pyysi, että piirrän kirjaan terveisten viereen klarinetin. Sihahtelin hampaideni välistä sadatuksia, koska äiti tietää tasan tarkkaan, etten osaa piirtää edes tunnistettavaa kissaa. Yritin kuitenkin, ja katsoessani valmista "klarinettiani" tajusin piirtäneeni vieraskirjaan todella huomiotaherättävän KYRVÄN. En voinut hillitä itseäni ja repesin totaalisesti nauramaan, jonka jälkeen äiti vilkaisi kuvaa ja repesi myös. Tätsy itse ei ollut yhtään huvittunut kuvan nähtyään - toisin sanoen kyrpä otsassa - ja ääni oli hyytävä kysyessään: "Ai mille te nauratte?"

Kotimatkalla autossa elättelimme äidin kanssa toivoa, että "piirrä pippeli vieraskirjaan" -tempaukseni jälkeen meidän ei enää koskaan tarvitse keksiä uusia terveisiä ja latteuksia kirjoitettavaksi, koska täti pelkää, että muokkaan hienosta mustanahkaisesta vierasraamatusta hardcore-pornolehden.