Blame it on my youth

Opiskelu tuntuu ihan vitsiltä, kun aikataulu on älyttömän väljä - tänään nukuin tyylikkäästi puoli kahteen ja menin neljäksi töihin. Parin tunnin työvuoro oli aika hengailua ja lukuunottamatta Diapamilla pumpattua elämäntapaidioottiasiakasta suhteellisen rentoa. Kahvihuoneen yllättävä keskustelu muistutti etäisesti lähestyvistä firman pirskeistä ja aloin moralisoida itseäni jo valmiiksi. Omatuntoni ei ole valitettavasti kännissä yhtä hyvä kuin itsetuntoni, joten hyvänolon tavoittelu ylittää silloin sekä hyvän maun että kaikki omat rajani. Pitää olla varuillaan.

Hippimuori vanheni tänään vuosikymmeniä ja viiletettyäni tuhannen kiireessä kaupungilla sain hankittua lahjaksi tietysti juuri sen kirjan, jonka muori jo valmiiksi omisti. Ja piti vielä omistuskirjoitellakin mokoma palautuskelvottomaksi. Istuimme töiden jälkeen vakkarissa parien gintonicien ajan josta lähdin kuuntelemaan upeaa Victoria Tolstoyta. Mimmi veti jatsia melkoisen popisti, mutta helvetin taidokkaasti ja rouheasti. Levy on hankintalistalla ensimmäisenä heti viemärinavausaineen ja vessapaperin jälkeen - hurmaavaa.

Kohtasin jonossa myös Eksän ja EksänEksän, kahdestaan. Ensimmäinen ignoorasi ja vältteli katsekontaktia, jälkimmäinen yritti murhata katseellaan. Kuolen kyllä pelkkään termistöön, jos EksänEksästä tulee vielä EksänEntinenEksä eli EksänNykyinen. Välillä väsyttää olla tiettyjen katseissa ja mielissä tämmöinen ämmä, mutta kaikkia mielikuvia ja ikäviä kokemuksia ei pysty paikkaamaan jälkikäteen, vaikka olisinkin kuinka pahoillani. Kuten Victoria lauloi tänään, "blame it on my youth".