Kiertue peruuntui omalta osaltani, kun kuumetauti iski toissailtana. Nyt on vilunväreistä ja räästä huolimatta helpottunut olo, varsinkin kun sain delegoitua melko kivuttomasti osuuteni toisille.
Pieni väärinymmärrys Sankarin kanssa kirpaisi äsken hieman, varsinkin kun olen kipeä, väsynyt ja yksinäinen kotonani. Mutta nyt se suojamuuri oli oman heikon fiiliksen takia alhaalla, ja ensimmäistä kertaa itkin misterin nähden.
Kyllä tämä on jatkuvaa oppimista, mutta en silti vaihtaisi tätä mihinkään muuhun.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti