Kaksi päivää hiljaisuudessa vietettyäni aloin hahmottaa mikä on turhaa ja mikä tärkeää; mistä aion pitää terävillä hampailla kiinni ja mistä voin päästää irti. Miksi nielisin toistuvasti toisten oikkuja, etenkään jos en ole niitä "ongelmia" millään lailla aiheuttanut.
Minullakin on rajani ja nyt olen vain väsynyt ymmärtämään. Haluan pitää sen aidon ja vilpittömän lähelläni ja sanoutua irti typerästä draamasta ja alituisesta ailahtelusta.
Joulumieltä kaikille! Dorianna meinaa syödä nyt mukavan kinkku-sinappi-voileivän...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti