Kemut olivat onneksi mitä mainioimmat!
Muuta ei sitten kuulukaan kuin pitkiä työpäiviä, iltapalavereita, niskaa nuolevia deadlineja ja jaksamispsyykkausta. Sankari on puhelimen päässä ja aloittelee joululomaansa - pyhät ja välipäivät se on landella ja itse kökin kodin ja työpaikan välillä.
Nyt haluaisin vaan että voisin lomailla samalla lailla kuin joskus lapsuudessa. Lukea jotain 1800-luvun hömppäroskaa, käydä luistelemassa lapsuudenkodin viereisellä järvellä, nukkua spontaanisti päiväunia ja juoda teetä keittokulhon kokoisista kupeista. Kaikkea tervettä ja vanhanaikaista - ei juoksemista palaveritapaksilla puhelin korvalla kahvi kädessä läppäri auki sähköpostit vastaamatta plingplong yötäpäivää jokapäivä.
Yök.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti