Tilanne neutralisoitui heti kun henkilökohtainen hormonihelvettini helpotti, Sankari palasi maanpinnalle ja kohtasimme vähän yllättäen ja spontaanisti keskustassa. Pikaisella kahvittelulla jouluhälinäisen kaupungin keskellä oli oikeastaan sitä samaa tunnetta kuin joskus ensimmäisillä treffeillä, tosin ilman sitä mahanpohjaa kourivaa jännitystä.
Yritän pitää odotuksia mahdollisimman matalalla huomisia juhlia ajatellen, etten sitten pety jos ei menekään putkeen...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti