Terroristilla ei ole enää mitään sijaa nykyisessä elämässäni, mutta viime vuosien pikkujoulutraditiodraamojen jälkeen sallin itselleni sen, että huomisiin kemuihin osallistuminen tuntuu sentään itsestä vähän oudolta.
Sankari on tosi kipeä ja tuntuu ihan tajuttoman kurjalta lähteä ensi viikoksi taas kokonaan pois. Nyt haluaisin vaan juottaa sille kotona teetä, lukea ääneen ja ottaa itsekin samalla iisisti - tienpäällä istuminen ei kiinnosta nyt tippaakaan.
Huomenna voin tosin bilettää ainakin sen kunniaksi, että koko syksyn väkerretty kirjallinen työ on vihdoin ja viimein valmis ja poissa käsistäni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti