Duunipaikan kemut osoittautuivat toissapäivänä aika villeiksi. Sankari oli kutsulistalla, joten jännitin sitä etukäteen ihan homona, emmehän olleet nähneet kunnolla pariin viikkoon. Jännitys osoittautui suhteellisen turhaksi, juttu lensi hyvin ja sain esiteltyä sille hyviä tyyppejä, jopa perheestäni lähtien.
Viiniä virtasi paljon ja juhlat jatkuivat vakkaribaarissa. Vaiheilin työporukan ja Sankarin seurueen välillä, ja päädyin lopulta jälkimmäisen pöytään. Yritin jotenkin suhtautua järkevästi kun Sankarin joku puolituttu, nelikymppinen känniääliöämmä, yritti täysin estottomasti iskeä sitä. Ei edes mitenkään hienovaraisesti vaan tyylillä: "Mä thuun nhyt ishtuu shun shyliin kun shä oot niin ihana." Lähdimme pistäytymään katsomassa yhtä keikkaa Sankarin kanssa, mutta se oli jälleen niin saatanan platonista. Keikan jälkeen lyhyt tilannetsekki kaatosateessa, se ei ole kuulemma ajatellut asiaa nyt ollenkaan ja on ihan neutraali kaikkea kohtaan. Ei siinä mitään, mutta mitä jos minä en jaksakaan olla koko ajan niin vitun neutraali ja odottaa? Argh. Hymyilin nätisti kuitenkin pepsodenttia ja nielin kitkerät ajatukseni.
Palattuamme vakkaribaariin kaulaani kapsahti itse känninen Terroristi, joka kajautti kovaan ääneen: "Dorianna, ihanaa että sä tulit takaisin!" Yritin vähän vaiennella misteriä, ja Sankari katsoi lähentelevää työkaveriani vähän kulmiaan kohotellen. Lopulta Terroristi kysyi Sankarin ollessa tiskillä pääseekö patjalle lattialleni nukkumaan, kun viimeinen juna oli juuri mennyt, "ellet meinaa ottaa tuota Sankaria mukaan". Siinähän nieleskelin ylpeyttäni, vanhoja tunteitani ja toiveitani ja totesin Sankarin lähtevän kotiinsa aikaisen aamun takia. Patjalle pääsee, mutta aikuisten oikeasti vain patjalle. Vähän ajan päästä Terroristi tuli perumaan varauksensa, koska tajusi itsekin sen järjettömyyden - kuten se itse sanoi, "liikaa jännitettä ja liikaa pelissä".
Lopulta pussailin Sankarin kanssa ulkona sateessa pikkutunneilla, josta se jatkoi kotiinsa taksilla ja minä siirryin muutaman sinnikkään kanssa illan kolmanteen baariin. Loppuilta meni tutun sedän kanssa terapioidessa. Vielä viime vuonna samoissa jatkobileissä tilitin sille (samassa pöydässä peräti) miten sen parisuhde on jotain mitä ihailen valtavasti - oli aika karua saada kuulla, että se oli jo siinä vaiheessa kutakuinkin ohitse.
Eilen oli päässä aika hassu olo, nyt on pakko skarpata ja ottaa iisisti viikonlopun duuunirumbaa varten.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti