Viattoman suloisen sinisilmäinen työkaverini avautui minulle elämänsä ensimmäisestä yhdenyönjutustaan:
-Mutta ei se ollut mitenkään epätoivoista tai tunteetonta, mitä olisi voinut kuvitella. Ja hei, kuinka moni yhdenyönjuttu sanoo sulle että "voi kun sä oot kaunis"?
-Kaikki.
Näin meillä.
Uusin sankarini lähti landelle hyvien levyjen, hyvien kirjojen ja toivottavasti hyvien ajatusten kanssa, minä jäin helteiseen kaupunkiin töihin, stressaamaan ja valvomaan unettomana. Upeat lounastreffit päättyivät platonisiin selkääntaputteluihin, joten tilanne ei ole edennyt suuntaan eikä toiseen.
Tajuaisi siellä metsässä nyt ainakin sen, että haluaa ehdottomasti minut eikä huolehtisi mistään epäolennaisista. Olisin erittäin hyvä ellen täydellinen.
...joojoojoo, tiedetään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti