Viime päivät olen elänyt vain itselleni, täysin rauhassa, niin että on tuntunut hiljaisella tavalla hyvältä. Nyt onkin yllättäen vähän vaikeaa lähteä kotoa pois tämän lyhyen mutta sitäkin levollisemman seesteisyyden jälkeen.
Eilen Ronja jäi yökylään leffaillan jälkeen ja öisellä kävelyllä oli ihanaa puida elämäntilanteita, valintoja, ihmissuhteita ja niitä tiettyjä romanssiedellytyksiä. Myöhemmin aamuyöstä Leijonamieli toi keikkansa jälkeen meille suklaadonitsit pakollisen ristikuulustelun hinnalla, vaikkei saanutkaan kuulla niitä "parhaimpia" misuoivalluksia.
Tässä nykyisessä/juuri päättyneessä "suhteessa" en pelkää miltei lainkaan omien tunteideni haaskaamista tai niiden naurettavuutta, koska koen saaneeni siitä sellaista spesiaalia henkisesti ja emotionalisesti, että olen jäänyt plussan puolelle. Paljon pelottavampaa on ajatella, että olisin pedannut ja maannut maineeni liian rumasti omaa uraa ja tulevaisuuttani ajatellen.
Nyt tämän parin päivän seisahduksen jälkeen pariksi viikoksi rälläämään sekavien tunteiden, fiilistelyn ja univelan maailmaan. Täysi irrottautuminen arkitöistä, Sinatrasta, perhekuvioista ja Helsingistä hetkeksi - parhaaseen mahdolliseen aikaan.
Toiveikkaasti kaikkea kohtaan.
Korvat pystyssä.
Palataan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti