Oikeassa olin, siinä meni sekin minuutin kestänyt seesteisyys ja tasapaino.
Kaksi viikkoa käsittämätöntä rälläystä, pakkoskarppausta ja yleistä fiilistelyä - nyt on järkyttävistä univeloista huolimatta mahtavat tunnelmat. Muutaman episodin mainitakseni:
-Revanssiriitelin raivoisasti viimesyksyisen Naapurin kanssa heittäen misterin kaksi kertaa ulos
-Ystävystyin huipputyypin kanssa
-Leikin pahaa noitaa, kun naapurin musta kissa rakastui minuun päättömästi ja seurasi ympäri kyliä
-Koettelin huolettomana maineeni rajoja ja arvostin elämääni siitä huolimatta todella paljon
Ja nyt olisi pienenpieni mahdollisuus onnistua, ehkä. Olisi oikeat treffit ja Aivan Mieletön Ihminen. Kun en nyt vaan sössisi tätä. Se skeptinen ihmissuhdenihilisti sisälläni on kuitenkin aivan varma, että mies teilaa kaiken ennen kuin mitään on alkanutkaan. Niinhän se yleensä menee näin ideaaleissa tilanteissa.
Huomenna töihin, puheääni olisi kiva saada ennen sitä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti