Pitäisi ehkä vähän rajoitaa tätä kännipostailua ja -bostailua. Lukijoistakin on varmaan ihan sikahauskaa lukea sunnuntaiaamuyönä kirjoittettuja Pikku Prinssi -lainauksia ranskaksi, kun joku oli saanut päähänsä suomennoksen olevan teennäinen. Olipa taas mukaintellektuelliä.
Pääsin eilen juoruamaan ja viettämään tyttöjen iltaa Isosiskon kanssa töiden jälkeen, ja kierrettiin kolmen Vakkarin lenkki. Sensuroin itseäni alkuillasta ja halusin itsekin uskoa kaunisteluani, mutta loppujen lopuksi päädyin tilittämään totuuden. Sisko on tiettyjen ihmissuhteiden puinnissa ainoa, jonka voin sanoa täysin ymmärtävän - siitähän se on nimensä saanutkin.
Kasvoihin kiinni kasvanut pikkuvanhuus, jälleen rakoileva isäsuhde, Terroristi, ja sitten nämä jeesukset - kaikki jotenkin loksahti paikalleen. Olen maalannut itsestäni sitä pirua isoin vedoin antamatta lupaa tuntea mitään positiivisesti. Voisin antaa vähän niille tunteille tilaa, ilman että alan heti elämöidä kaikesta maailman kieroudesta ja vinksahtaneista ajatuksistani.
Nyt paahdan esseetä huomiselle tuplavauhtia - puhtaalta pöydältä ja selventynein ajatuksin. Niin kiitollinen jälleen kerran.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti