Peluri laittoi eilen viestiä, jossa ehdotti tulevansa kylään. Ensimmäinen reaktioni oli puhdas puistatus ja vastasinkin aika tylysti "ei". Kun tarkentui ettei kyseessä ollutkaan vitsi, päässäni alkoi soida erilaisia solvausmahdollisuuksia. Jätkä kuvittelee egoineen olevansa maailman kuningas ja universumin kuumin tapaus, vaikka totuus on hyvin säälittävä. Hillitsin kuitenkin kieleni, haluan nimittäin pitää hyvät työvälit ja minimoida juorut.
Mutta silti, haloo, kuukausia sitten unohdetun säälihoidon lämmittäminen on vähän kuin laittaisi kuukausia vanhan puuron mikroon! Ei toimi.
Järjeltään ja tunneälyltään vajavaisten miesten pitää näköjään kompensoida omaa mitättömyyttään jollain keinolla, esimerkiksi olemalla hyviä sängyssä. Valitettavasti se ei elämässä riitä sitä yhtä (tai paria) yötä pidemmälle.
Nyt tämä vappuhengetär irrottautuu telaketjuistaan, kuuntelee salsaa, tiskaa niin maan perkeleesti ja suuntaa sitten Ronjan ja Pepin kanssa karnevaalikansan joukkoon. Jei!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti