Itkisinkin miehen perään.
Henkitoreissaan olleen läppärini ainoa virtalähde sanoi viimeiset sanansa käryn ja harmaan savun muodossa. Ipod oli kiinni eikä sen ruudussa lue sanan sanaa eikä kuulu sävelen säveltä. Koneen akku riittää tästä eteenpäin noin tunniksi. Varmuuskopioita ei ole, tosin ehdin heittää tikulle parikymmentä elämää tärkeämpää tiedostoa. Ihannetapauksessa kaikki säilyy ja muuta mukavaa, mutta ei se tässä helvetissä lämmitä.
Mulla ei ole rahaa ja tarvitsen konetta kaikkeen mitä juuri nyt pitäisi tehdä. Voi vittusaatanajumalauta vihaan tätä teknologiaa.
Katsotaan milloin pääsen takaisin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti