Ilta yllätti totaalisesti, ja nyt tuntuu niin idioottimaiselta. Vaikka oli hauskinta mitä pitkään aikaan, niin olen aina liian jotain. Liian pentu, liian kokenut, liian surullinen, liian pinnallinen, liian määrätietoinen. Seurasta riippuen aina liian jotain.
"Jos nämä tunteet ovat
pelkkiä ylitse lipuneita kuuroja
muistoja, jotka kuivuvat yhtä nopeasti
kuin ne meitä pyyhkivätkin
mistä minä voin niitä enää vuosien päästä etsiä?
Mene kotiisi kasvamaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti