Nyt voisin olla valmis päästämään siitä tunnekontrollinkahvasta irti, olla oma itseni ja menettää rysäyksellä jos niikseen on käydäkseen.
Olin reilu viikko sitten Sankarin sitoutumiskammopuheenvuoron jälkeen nimittäin valmis heittämään suhteen rippeillä vesilintuparvea, mutta keskiviikkoisen puhelun jälkeen tapahtui täyskäännös. Tilanne on edennyt positiivisen tasaisesti, ja sen suunnalta tipahdelleet puheenvuorot ja eleet ovat olleet vilpittömiä ja ihania.
Mutta silti, miten voi ensin sanoa olevansa ahdistunut ja seuraavassa lauseessa valittaa sitä, etten ole soittanut ja kertoa ikävöineensä minua? Okei, puhelin toimii molemmin päin, mutta ristiriitaiset signaalit ovat saaneet minut ärsyyntymään koko värkistä enkä halua siihen ensimmäisenä taaskaan tarttua.
Katsotaan päivä kerrallaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti