And Then You Kissed Me II

Vau.

Vaikka en usko näihin "Miehet ovat Marsista, naiset Venuksesta" -teorioihin yhtään, voin todeta että sellaiset asiat kuin ihastusmisvauhti ja aikakäsitykset voivat olla samassa suhteessa ihan jostain universumin toisilta laidoilta.

Ehkä se on tämän mullekaikkihetinyt-sukupolven asenne, joka on vienyt minut tähän jatkuvaan kärsimättömyyden ja impulsiivisuuden illuusioon. Nyt olisi hyvä oppitunti kerrankin katsoa huomista pidemmälle ja hahmottaa kokonaisuuksia.

Yleensä rysähdän johonkin tyyppiin korviani myöten, elän saatananmoisessa univelassa ja sumussa joko epätoivoisen ihastuneena tai sitten muuten vain epätoivoisena, koska en olekaan tarpeeksi ihastunut. Nyt ehdin kyllä joo rysähtää ja elää sumussa, mutta myös jo luovuttaa pari kertaa touhun jumittamisen takia.

Pelkästään ihmisten ilmoille pääseminen tänään viiden päivän sängynpohjalla sairastamisen jälkeen oli luksusta, mutta ilta huipentui kyllä iltakävelyyn keskustapuiston lävitse. Romantiikannälkäiset saavat hakea sosiaalipornonsa jostain muualta, mutta aika ällösöpöt jäähyväiset tuossa äsken jätimme. Ja kuten edeltävistä kappaleista pystyy ehkä rivien välistä päättelemään, sain kuulla olevani tykätty tyttö.

"Mihin meillä olisi valmiissa maailmassa kiire?"

Ei sitten niin mihinkään.