Tiettyjä ihmisiä ei haluaisi pilata omalla vastuuttomalla toiminnallaan. Syy on yleensä se, että heillä on jotain niin paljon suurempaa tai jotain niin erilaista kuin itsellä: jotain, jota vilpittömästi ihailla. Raja häilyy silti niin epämääräisenä, ja harvoin pystyy erottamaan niitä entisiä ja nykyisiä tunteita toisistaan - Doriannan kehitelty asennetodellisuus on vielä aivan eri maailmaa kaikkeen siihen muuhun verrattuna.
Oman ja toisen tahdon jännite on hajottava, koska tapahtuneen kieltäminen on paras keino selviytyä kaikesta. Minun on kuitenkin vaikeaa sivuuttaa ketään, joka tuntuu Terroristin jälkeen yhtään miltään. Perussarjan "saavuttamaton" saavutti lopulta palkintosijan, mutta todellisuus vie aina mukanaan tiukkojenkin pelien voittajat. Ja niin sen pitääkin viedä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti