Ja niin yritin tulla paremmaksi ihmiseksi.
Join pään täyteen ja tanssin sen samointein tyhjäksi lauantaina baarissa Ronjan mainiossa seurassa. Sunnuntaina vietin järkyttävän tehokasta dagen efteriä, luin kaksi kirjaa, runkkasin Myspacestani mieluisan näköistä ja neurosin etukäteen sen kautta tulevaa mahdollista yhteydenottoa - kuulin nimittäin välikäden kautta erään puolitutun enkelipojan kyselleen perääni. Hyvin imartelevaa, mutta myös hieman masentavaa. Sen sarjan pojilla kun on normaalisti huippumalli haussa tai kainalossa, enkä yksinkertaisesti voi painia sellaisen kanssa samassa sarjassa. Sainpa kuitenkin märehtiä edes hetken aikaa jotain muuta kuin Terroristin lisääntymistä.
Aamulla loikin kaupungille tekemään kakkosduunin markkinointihommia ennen tavallista työvuoroa ja olin niin vitun myyvä ja tehokas. Virnistelin muutenkin kestopepsodenttia koko päivän ja iskuhymyilin tyrkkynä kaikille vähänkin sopivan näköisille asiakkaille. Vakuutettuani itseni siitä, että olen elämäni ja sisäisen pikkumaisuuteni yläpuolella (ja näytän mahdollisimman hyvältä ja itsevarmalta), onnittelin ohimennen lämpimästi tulevaa isää. Onhan se hienoa, oikeasti.
Mutta nyt vähän etoo fyysisesti ja väsyttää myös.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti