Matkustamisessa on se huono puoli, että Suomeen palaaminen on lähes poikkeuksetta perseestä. Kodin tuntu on lopulta vain mielentila yhdessä paikassa, sillä kun kukaan ei odota siellä, niin sinne paluu tuntuu aika samantekevältä.
Saksassa oli mahtavaa. Alan massiivinen messutapahtuma pökerrytti kymmenellä jättihallillaan, ohjelmapaljoudellaan ja hyvillä esiintyjillään. Kaupunki oli iso ja likainen, mutta silti viehättävä.
Ja mitä muuta vielä. Pomoni yritti naittaa minua miljonäärikauppiaan Hugh Grantin näköiselle pojalle. Pääsin lehtikuvattavaksi. Viimeisenä iltana istuin baarissa käsittämättömän jenkkiläisen käsifetistin kanssa, joka oli ammatiltaan metsänvartija. Ronja solmi tajuttoman hyvän kontaktin ja tanssi kasarihevarin kanssa hitaita. Huusin ja kiroilin Frankfurtin yössä matkaseuralaiseni kanssa ja lopulta itkin vuolaasti keväisessä kaatosateessa.
Tänään oli kiva päivä palata silti arkeen, olin ihan täpinöissä Ronjan tuurin takia ja muutenkin matkan jälkimainingeissa. Lounaalle satuin Terroristin kanssa samaan aikaan ja siteerasimme Potterin hienointa kohtaa yhdestä suusta.
Haihatti kun tarvitsee uutta haihateltavaa, ja toi oli aikasen mukava sellainen haihatus.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti