maanantai 3. marraskuuta 2008

Meillä on kahdestaan täydellistä, mutta...

tämä ympäristön mielenkiinto alkaa paikoitellen uuvuttaa. Piiri on niin tajuttoman pieni ja jotenkin suhde on herättänyt sen sisällä kohtuuttoman paljon huomiota. Tietysti kaikki suurenee omassa päässäni, koska olen saanut liikaa Naamakirjaviestejä "MITÄMITÄMITÄ"-tyyppisillä otsikoilla. Sankari suhtautuu tähän todella luontevasti olemalla rehellinen oma itsensä välttäen silti yksityiskohdilla mässäilyn, mutta itseäni alkaa helposti ahdistaa puolituttujen utelut. Tottakai olen edelleen sairaan onnellinen, mutta alemmuudentuntoni Sankaria kohtaan korostuu aina jos joku ihmettelee kulmiaan kohotellen miten ihanan miehen olenkaan saanut.

Sillä on kuitenkin nimensä mukaisesti sankarin elkeet ja kultainen kakkulapio suussa, ja pelkään olevani sille lopulta täysin riittämätön. Tietystikään en pysty olemaan objektiivinen, mutta välillä mietin että sen kuuluisi siinä kaikessa täydellisyydessään seurustella jonkun omankaltaisensa A-luokan amatsoonisankarittaren kanssa.

Ja tämä lopputulos X saadaan kaavalla (a + b + c = X), kun
a = huono itsetunto
b = juoruilevat ja kateelliset kyylä-ämmät
c = oma tottumattomuus tällaiseen onneen

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Älä nyt heidän anna ainakaan pilata hyviä viboja!