Mitä vähemmän minä tiedän Sankarin naismenneisyydestä sitä parempi - ja aivan sama toistenpäin. Niitä kansioita ei tarvitse läväytellä auki koko ajan tai leyhytellä detaljeita ympäriinsä. En tarkoita etteikö minua kiinnostaisi: ongelma on siinä, että alan kieriskellä yksityiskohdissa ja vertaan itseäni alituiseen niihin toisiin. Tämän kaiken vältän parhaiten tietämällä mahdollisimman vähän mistään.
Sankari sattui kohtaamaan eksänsä perjantai-iltana juuri kun minä pelleilin lavalla parinsadan silmäparin edessä. Koko show'n oltua ohi poissa tolaltaan oleva Sankari änkkäsi minulle miten se on aivan sekaisin ja lukossa, sen eksä on mennyt pari viikkoa sitten naimisiin ja sillä on koira ja ihana koti ja blaablaablaa.
Naisellinen pikkupiru huusi pääni sisällä että "MITÄVÄLIÄSILLÄONSULLE, te erositte tuhat vuotta sitten, totta kai se on jatkanut elämäänsä niin kuin sinäkin", mutta koska tiedän ajatusteni ja tunteideni olevan täysin naurettavia, lapsellisia ja juontuvan omasta epävarmuudestani, en tietenkään sanonut yhtään mitään vaan nyökkäilin lammasmaisesti ja hymyilin mahdollisimman ymmärtäväisesti.
Ja sitten tämän välikohtauksen jälkeen olikin todella kivaa joutua suoraan siihen sosiaaliseen lässynlässynläähään: "Ai kun te ootte upea pari ja onpa ihana ja komea mies ja miten te nyt tapasittekaan ja ah voih kun on romanttista..."
Taksissa istuessa väsytti ja vitutti eikä kumpikaan oikein sanonut mitään - se ei osannut puhua, minä en osannut kuunnella. Kampaus painoi ja silmämeikki kutitti, halusin vain omaan kotiini, villasukat ja unetonta unta.
Lauantai-ilta onneksi neutralisoi tilannetta, keikka oli upea ja meillä oli vilpittömästi hauskaa. Tiedän, että vain tällä nykyisellä tilanteella on oikeasti merkitystä ja väliä, me olemme yhdessä ja siinä kaikki. Enkä ikinä sanoisi sille näistä ajatuksista, koska sitten paljastaisin sen oman typerän riittämättömyyden tunteeni ja heikkouteni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti