Olin viikon keuhkoputkentulehduksessa ja koneen sisältä pamahti virtapiuhan "alusta". Olen manannut niin maan perkeleesti kaikille kaikkialla, että pelkkä uupumus on aiheuttanut ainakin tilapäisesti zen-munkin tyyneyden. Myös kaljalla saattaa olla tekemistä asian kanssa.
Eilen kirjoitin Isosiskon innoittamana mielikuvitusharjoituksen - tosin hyvin todellisuusläheisesti. Toiveideni metatodellisuus oli lopulta aika itsekeskeinen, ja se toteutumattomaksi jäävä ihmissuhdekin tuntui lopulta päälleliimatulta omien itsensäkehitysunelmien rinnalla. Ehkä se huono mielikuvitus tulee juuri siinä esille, että tiedän kykeneväni muuttamaan itseäni tietyissä asioissa parempaan päin, mutten pysty päättämään mitään toisesta riippuvaa tai edes haaveilla siitä leimattuani sen mahdottomaksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti