Unohdin sitten sen olennaisen jutun, että jos runnon ja rustaan kalenterin aamusta yöhön täyteen, niin mielenterveyden kannalta iltakymmenestä eteenpäin koulujuttujen kirjoittaminen on aika päänsä seinään hakkaamista - varsinkin kun takana on 12h työ- ja juoksemispäivä. Mutta vituttavin pointti on siinä, ettei SE UNI TULE SITTEN OLLENKAAN kun ylikierrokset sekoittavat päätä kellon läpeensä. Ja tänään sama aikataulu.
Onneksi koulussa on yksi ihana mies ja saan piristää päiviäni hömppäilemällä pikkutyttömäisillä ajatuksillani silloin tällöin. Ei mitään vakavaa, mikä on aivan mahtavaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti