Lähtökohtaisesti rakastan asua yksin.
Saa päättää aina itse mitä syö, mitä katsoo toosasta ja jos tuntuu salonkikelvottomalta, niin kukaan ei ole todistamassa pystytukkaa ja likaisia verkkareita. Saa possuilla mielin määrin, eikä kukaan ärsyynny siitä.
Mutta:
Kun asun yksin, kukaan ei käy minulle kaupassa tai apteekissa kun makaan sängyn pohjalla kuumeessa. Rikkinäiset vaatekaapinovet vielä kestän ja kaikki remonttia kaipaavat krempatkin, mutta en tuonne jäämyrskyhelvettiin sukeltamista kuumetokkuraisena. Eikä ole eka kerta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti