Olen pesinyt Sankarilassa viikon putkeen ja käynyt kotona lähinnä vaihtamassa vaatteita, tsekkaamassa postia ja tekemässä satunnaisia työjuttuja. Vuosi vaihtui Tokoinrannassa pussaillen, ilotulitteita ihaillen ja tähtisadetikuilla leikkien. Lupauksia tuli kaksin kappalein, yksi turhamainen ja yksi käytännöllinen. Onnistuin myös hankkimaan itselleni uudenvuodenpäiväksi käsittämättömän krapulan eikä uudenvuodenpäivänä auttanut kuin itkeä telkkarin edessä Rautavaaran hienojen biisien tahdissa.
En haluaisi katua tiettyjä tekojani mutta nyt tuntuu siltä, että pyyhkisin historiaani jos se vain mitenkään olisi mahdollista - ihan vain helpottaakseni omaa oloani. Tietyt teot ovat olleet yksinkertaisesti tyhmiä, ajattelemattomia, impulsiivisia ja huonolla harkinnalla tehtyjä. Niitä ei missään nimessä pidä muistaa hyvällä, leijua siinä muistossa ikäänkuin se olisi jotenkin positiivinen. Kaikella ei ole tarkoitusta tai merkitystä. Minä en ole enkeli.
Kuristaa se tietoisuus siitä, että on olemassa asia jota en koskaan tule kertomaan Sankarille.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti