Big Wheel

Ensimmäiseksi ja päällimmäiseksi. V-i-t-u-t-t-a-a ihan saatanasti tämä tekemättömyys. Leikkikoulua ei ole nimeksikään, ja työtunnit ovat aivan minimissä. Olen niin käsittämättömän turhautunut ja vihaan tätä kotona pyörimistä ja tekemisen puutetta.

Olen kuitenkin perusluonteeltani työnarkoottinen orava ja tarvitsen pyörän jossa juosta, muuten ei pysy pää kasassa. Haluan suorittaa ja tehdä. Saavuttaa. Menestyä.

Eniten kuitenkin pelottaa se jatko: jos maaliskuussa ei olisikaan duunia, tästä tulisi normaali olotila. Ei helvetti.

Keskeneräinen

Jos tuossa maailmantalouden taantumassa on mitään hyvää, niin ainakin se on herättänyt minut henkilökohtaisesta taantumastani. Nyt ei ole varaa lojua laakereillaan, kaikkeen pitää varautua ja hätäsuunnitelmalistanikin on hiottu viimeisilleen.

Opin tuossa äsken, että jos aion saada mitään töitä vapaapäivänäni yksiössäni tehtyä, niin hyvä aloitus on sängyn petaaminen ja arkivaatteiden pukeminen; jos olen liian kotoisasti pyjamahousuissa niin kuukahdan varmasti sopivan tilaisuuden tullen sängylle lojumaan naistenlehden kanssa.

Eli nyt vaan ponnari tiukalle ja farkut jalkaan, taulukko-ohjelma auki ja ennakoivan fiksua työpanosta.

Kuukausi vielä epätietoisuutta.

Ihmiset jotka tietävät liian tarkkaan toistensa pahat teot

Perusteellisen kaappihuseeramisen yhteydessä laskin äsken, että omistan kymmenen (10) pikkumustaa, joista käytän todellisuudessa yhtä. Sitäkin ehkä kolmesti vuodessa.
Note to self: Ensi kerralla osta kaupasta jotain käytännöllistä ja fiksua - esimerkiksi sukkia, joita omistan hätinä sen seitsemän paria, ja joita pyykkipäivän viivästyessä pesen toistuvasti lavuaarissa.

Sankari nosti osakkeensa takaisin ylös viemällä minut tänään aamiaistreffeille ja olemalla taas oma hurmaava herrasmiesmäinen itsensä. Pikkujuttuhan se viikonloppuinen tavallaan oli, mutta itseluottamukseni vaati sen jälkeen ripauksen lässytystä ja tunnehaihattelua normalisoituakseen.

Satuin myös äsken lupautumaan vauvakaitsijaksi parin viikon päästä - on muuten ehdottomasti paras keino välttyä omalta vauvakuumeelta! Huhu kertoo, että beibin äiti on ollut joitakin vuosia sitten pussailuväleissä Sankarin kanssa, mikä sinänsä on vähän huvittavaa. Tässä kylässä en kyllä enää ihmettele mitään linkkejä ihmisten välillä, sen verran perverssejä nämä kuviot toisinaan ovat.

I Need Some Fine Wine And You, You Need To Be Nicer

Lauantai-iltana tuli ensimmäinen yhteentörmäys ja pikkukolhu. Minä ajoitin tietämättömyyttäni väärät sanat huonoon hetkeen, Sankari tulkitsi pointtini väärin ja tiuskaisi ennenkuulumattoman ruman kommentin. Tapahtuneen jälkeen molemmat olivat tilanteesta äärimmäisen järkyttyneitä, mutta loukattuna ja epävarmana olin hiljaa ja vetäydyin, kun taas Sankari halusi varmistella alituiseen pyydellen anteeksi.

Sosialisoiminen isossa porukassa tämän jälkeen oli vähän rankkaa, mutta en halunnut tehdä typerästä väärinymmärryksestä sen isompaa draamaa. Eilen sitten lepyteltiin enemmän tai vähemmän aamuviidestä puolilleöin ja ilma alkoi vähitellen puhdistua - tosin itselläni kestää kyllä toipua tästä vähän aikaa, vaaleanpunaisten lasien rikkoutuminen vaatii kuitenkin sulattelemista ja nuolen mielelläni haavojani vähän aikaa yksin kotona.

Juuri tällaisina epävarmuuden hetkinä keksin aina uudelleen, että nytpä olen täydellinen, viaton ja ylivoimainen superihminen.

I Don't Want The World, I Want You

Olen rukoillut ja tuskaillut tänään uuden epäjumalani Ebookersin edessä useamman tunnin sormet ja varpaat ristissä alati muuttuvien lentoaikataulujen kanssa. Sankarille ja itselleni sopivin ajankohta olisi jo ensi kuussa (hei hei loskahelvetti!) ja matkan lyhyyden takia lentojen tulisi olla mielellään aamusta ja illasta. Huomenna illalla vinkuu Visa, joten siihen asti saan vielä repiä hiuksiani venkslaavien kellonaikojen kanssa.

Oikeasti, jos joku olisi väittänyt vuosi sitten että vietän ystävänpäivää unelmieni miehen kanssa Etelä-Euroopassa lekotellen olisin nauranut räkäisesti päin naamaa.
Kyllähän tuo voittaa kuusinolla viime vuoden A-virukset ja Kill Bill -angstit.

Sankarianoppiehdokas

Oli kuulemma tokaissut seuraavan suhteellisen huvittavan lauseen Sankarille:

"Älä sie nyt kuule murehi sitä teidän ikäeroa, on Sauli Niinistölläkin puolta nuorempi vaimo, elä sie vaan nyt onneas kun sitä kerran on tarjolla!"

Ja kutsu sunnuntaipäivällisille kävi, ehkä jo tällä viikolla. Jaiks.

Erase And Rewind

Olen pesinyt Sankarilassa viikon putkeen ja käynyt kotona lähinnä vaihtamassa vaatteita, tsekkaamassa postia ja tekemässä satunnaisia työjuttuja. Vuosi vaihtui Tokoinrannassa pussaillen, ilotulitteita ihaillen ja tähtisadetikuilla leikkien. Lupauksia tuli kaksin kappalein, yksi turhamainen ja yksi käytännöllinen. Onnistuin myös hankkimaan itselleni uudenvuodenpäiväksi käsittämättömän krapulan eikä uudenvuodenpäivänä auttanut kuin itkeä telkkarin edessä Rautavaaran hienojen biisien tahdissa.

En haluaisi katua tiettyjä tekojani mutta nyt tuntuu siltä, että pyyhkisin historiaani jos se vain mitenkään olisi mahdollista - ihan vain helpottaakseni omaa oloani. Tietyt teot ovat olleet yksinkertaisesti tyhmiä, ajattelemattomia, impulsiivisia ja huonolla harkinnalla tehtyjä. Niitä ei missään nimessä pidä muistaa hyvällä, leijua siinä muistossa ikäänkuin se olisi jotenkin positiivinen. Kaikella ei ole tarkoitusta tai merkitystä. Minä en ole enkeli.

Kuristaa se tietoisuus siitä, että on olemassa asia jota en koskaan tule kertomaan Sankarille.