Kunhan päivät pitenevät

Etukäteen murehtiminen oli täysin turhaa - reissu oli kaikin puolin ihana, emme kinastelleet lainkaan ja ihmeellisintä kyllä, paluulennolla Sankari tuntui olevan henkisesti eniten lähellä mitä koskaan aikaisemmin. Kun ero koitti kotipuolessa, tuntui ihan puolituisen hölmöltä. Alituinen höpöttely ja vastakaiku oli poissa, ja oli niin pimeää palata yksin omaan tyhjään kotiin.

Sain matkasta ihan järjettömästi energiaa: haluan laittaa elämäni mallilleen, tehdä suursiivouksen ja soitaa vihdoin sille sähkömiehelle joka voisi tehdä jotakin epänormaalisti toimiville lamppusysteemeilleni. Haluaisin viihtyä täällä jälleen etten haikailisi alituiseen Sankarilaan, sillä nykyään se kotoisuuden tuntu tulee lähinnä vain siellä. Jos saisin takaisin tänne sen oman pesän fiiliksen, niin voisimme viettää yhdessä myös täällä aikaa - toistaiseksi Sankari on nimittäin käynyt luonani tasan kaksi kertaa.

Aion myös laittaa epämääräiset paperikasat järjestykseen, pitää raha-asioistani parempaa huolta, maksaa opintotukea takaisin sekä tehdä kaikki viime vuodelta roikkuvat kouluhommat loppuun. Hyvin onnistunut kännitön helmikuu jatkukoon ja samoin säännölliset uinti- ja juoksureissut.

Minimoimalla lisästressitekijät kiireinen kevät tuntuu paljon helpommalta, organisoidummalta ja miellyttävämmältä. Kokemusta on.

My Wish

Olen lähdöstä todella innoissani, mutta vähän myös kauhuissani. Jännittää. Pelkäään konflikteja, en halua olla hankala, en haluaisi Sankarinkaan olevan.
Olen kuullut pariskunnista jotka eroavat häämatkalla, koska puolison luonteen pimeät puolet paljastuvat vasta poikkeavissa tilanteissa vieraassa ympäristössä. Onneksi tämä ei ole häämatka, kaukana siitä, vain lyhyt irtiotto arjesta kummallekin vieraassa kaupungissa. Tämä on myös ensimmäinen lomamatkani koskaan poikaystävän kanssa, aiemmin olen reissannut vain kaveriporukalla tai yksin.

Tietty haluan upeiden matkakokemusten, loistavan ruoan ja kaupunkitunnelman lomassa vähän keskinäistä siirappia ja hömppää. Yritän pitää parhaani mukaan kurissa välillä mieltäni vaanivaa skepsismin siementä, joka on päässyt viimeaikojen itkukohtausten ja väärinymmärrysten takia aivan turhan pinnalle. Ennemmin haihattelen vaaleanpunaisia kuin märehdin tyhmiä ja antaudun väsymyksen ja typerien hormonien armoille.

Adios!

Voi itku

Taitaa jäädä hormoniensyöntini lyhyeen jos tämä vitun pillitys jatkuu vielä yhtään pidempään. Taukoamatta, kolmen vartin bussimatkan Sankarilasta kotiin valutin vesiputouksia, todella typerän jutun takia jonka olimme jo sopineet. Eikä lämmin suihku tai mikään auttanut kotiinpäästyäni, edelleen nieleskelen suolaista palaa kurkussani.

Vartti aikaa saada punaiset silmät valkaistua ja ääni tasattua ennen kuin lähden lapsenlikaksi. Ja kolme päivää aikaa päästä yli tästä estrogenimyrskystä, ennen yhteistä matkaa.

Ei ymmärrä

Olen potenut tänään ihan jumalatonta morkkista eilisillan kevyestä juhlimisesta vaikka ei ole edes darraa, vaikken tehnyt edes mitään tyhmää. Mitä helvettiä tämäkin on nyt olevinaan?

Juhlinnan syy oli työsopimuksen jatkuminen! Eli hämmentävästä morkkiksesta huolimatta ihan tosi jees.