I'm No Angel

Ihme tapahtui, työprojekti hurahti vihdoin eteenpäin ja siitä innostuneena ripustin sänkyni jalkopäähän kartongin jossa lukee kissankokoisin kirjaimin:
"Tällä viikolla aion myydä tämän loppuun!"

Oli proggiksen eteneminen ajan jumalien johdatusta tai ei, tuli tämä kuin tilauksesta parin illan paniikkikohtausten jälkeen. Toistuvat itkupotkuraivarit nukkumaan mennessä eivät ole olleet järin miellyttäviä, kun unen saaminen on perustunut vain siihen hysterian aiheuttamaan voimattomuuteen. Perjantainen kohtaus vei jalat alta ja turrutti totaalisesti, mutta vielä pystyin päättämään sen, ettei nyt ole aikaa romahtaa.

Sankari tuntui eilen illalla ensimmäistä kertaa ihmiseltä eikä satuprinssiltä, ja vaikkei pilvihöttö varsinaisesti rakoillutkaan, sai suhde mukaansa aspekteja siitä arkitodellisuudesta. Aina ei ole fantastista ja se kuuluu tähän myös - toisaalta tämän kokonaisvaltaisen euforian rinnalla yhden illan molemminpuolinen kevyt vittuilu ei merkitse mitään.

Lurjus

Mikä järki tässäkin on olevinaan, lykkäilen kaikkea tärkeää tekemistä fiksuina vuorokaudenaikoina ja sitten yöt hikoilen paniikissa tekemättömien asioiden listaa lävitse?

Mutta tietty seison paljon mielummin pää täällä pilvilinnalandiassa kuin deadlainien kaatosateessa. Minä, tylsä kuivan järjestelmällinen urakeskeinen suorittaja.

Jonkun pitäisi vähän potkia perseelle, tästä ei tule muuten yhtään mitään.

Maanantai

Ilman Sankarin loputonta energiaa, järkevyyttä ja järjestelmällisyyttä jäisin varmasti vällyihin makaamaan koko hiivatin lokakuuksi. Tänäänkin jouduin riuhtomaan itseni kiltisti kouluun pari tuntia ennen luentoja ja olemaan muutenkin aamuskarppina mikä on itselleni täysin epäluonnollista. Toisaalta, juuri aamuinen peliaika on se mitä tarvitsen eniten kaikkien typerien velvollisuuksien hoitamiseen.

Käytännössä elämäni mahtuu tällä hetkellä olkalaukkuun ja läppärilaukkuun, ja systeemi on toiminut yllättävän näppärästi. Loppuviikoksi joudun kyllä linnoitautumaan takaisin kotiini, misteri on lähdössä reissuun ja viikonlopun työseminaari edellyttää pitkiä yöunia ja moraalista ryhtiä.

Hohhoijaa. Kirotut syyslomalaiset. Tahtoo kanssa.

Easy To Please

Teksti on jotenkin ehtymään päin, kun Sankarin kanssa menee edelleen niin tajuttoman hyvin ja kaikki muu tuntuu toissijaiselta. Voisin toki kirjoittaa koko ajan onneani yksityiskohtaisesti ylös, täyttää bloginkin sydämillä, hattaroilla ja läskeillä koiranpennuilla, mutta sen sijaan olen nukkunut mitä suloisimpia yöunia ja hymyillyt hangonkeksinä myöhäisinä iltoina kylmän syksyisellä rannalla juosten.

Tietty työt tökkii niskaan kaiken tämän pumpulin lomassa. Joulukuussa on yksi lyhyt mutta rankka duuniprojekti, jonka valmistelu pitäisi olla tässä vaiheessa ties kuinka pitkällä. Ongelmana on kuitenkin se vanha sama, ettei vapaata virka-aikaa pahemmin kalenterista löydy, ja silloin kun pystyisin soittelemaan ja edustamaan, ovat virastot kiinni ja ihmiset tavoittamattomissa. Turhauttavinta on ehdottomasti istua jollain huuhaaluennolla, jonka aikana voi vaan kelata sitä mitä kaikkea fiksua samalla ajalla olisi voinut saada aikaan.

Ensi kuun lopussa pakenen onneksi toviksi ulkomaahan visiteeraamaan Ronjaa ja ottamaan aikalisää arjesta ja sen velvoitteista. Luksusta.

Thank You

Sankari tuli äsken piipahtamaan Jatkovakkarissa ennen kaveririentojaan ja kohtasi Isosiskon pikaisesti. Se viisi minuuttia kertoi itselleni niin olennaisia juttuja ja piirteitä siitä itsestä ja tästä suhteesta myös, että vaikka ilta jatkuikin eri mestoissa oli olo taasen niin typertyneen onnellinen.

Mä olen niin mennyttä naista.

Superpallo

Kävin äsken heräteostoksilla rättikaupassa ja mukaani tarttuivat aavistuksen liian kittanat mustat farkut. Yleensä löydän tyylini Seppälän naistenosaston steriileiltä ja kilteiltä mallinukeilta, ja olen muutenkin hameihminen, joten lahkeet tuntuivat naurettavan tiukoilta makkarankuorilta. Kotona vedin kuitenkin housujen kavereiksi ne aiemmin herätevirheostoina hankitut "teinivaatteeni" mitä olen vahingossa tehnyt (liian kirkasvärinen tiukka turkoosi neule, musta lätsä ja tennarit) ja TADAA, yhdistelmä toimii ja näytän kerrankin ikäiseltäni - tummista silmäpusseista, selluliitista ja homssutukasta huolimatta!

Nyt voisin vielä letittää tukan ja järkyttää illalla Sankarin.

Ai niin, ja ostin myös Maija Vilkkumaan uuden levyn. Suosittelen!